Aaltopahvin ABC

Aaltopahvisten pakkausten todellinen käyttöönotto sai alkunsa 1900-luvun alussa. Vuonna 1871 Albert Jones patentoi aaltopahvin valmistusmenetelmän, josta sai sittemmin perusta aaltopaperin valmistukselle ja sen käytölle pakkaamisessa. On kuitenkin olemassa varhaisia patentoituja menetelmiä ja keksintöjä, jotka edistivät aaltopaperin kehitystä.

Ensimmäistä kertaa alettiin aaltopahvisia pakkauksia valmistaa kaupallisesti 1900-luvun alussa. Ajan mittaa aaltopahvipakkaukset ovat muuttuneet erittäin tärkeäksi osaksi pakkausteollisuutta ja niitä käytetään yleisesti eri aloilla, muun muassa elintarvikkeiden, elektroniikan, kalusteiden ja monien muiden tuotteiden pakkaamisessa.

Aaltopahvityypit

Aaltoprofiilit

Aaltojen korkeuden mukaan erotetaan E-, B-, C-, BC-, BE-aaltoprofiilit (on myös muita, jotka ovat harvinaisempia)

Aaltopahvin komponentit

Aaltopahvin valmistamiseen käytetään seuraavia komponentteja:

Testliner ja kraftliner ovat molemmat yleisesti käytettäviä papereita rasioiden valmistuksessa, mutta niiden käyttö riippuu monesta tekijästä, muun muassa markkinoiden kysynnästä, kyseessä olevasta käytöstä ja käyttöolosuhteista.

Kraftliner on tavallisesti lujempi ja kestävämpi ja siksi sitä voi suosia tilanteissa, joissa pakkauksen lujuus ja kestävyys ovat tärkeimmät vaatimukset. Sitä käytetään usein raskaiden esineiden pakkaamiseen ja rasioiden valmistamiseen, kun vaaditaan suurempaan lujuutta ja suojaa. Pakkauksissa kraftliner-kerroksilla on pitempi käyttöikä ja kosteudenkestävyys sekä ominaisuuksia, joita elintarviketeollisuudessa suositaan.

Testliner on hieman vähemmän kestävä kuin kraftliner, mutta sillä on hyvä painettavuus ja se on luontoystävällisempi materiaali, koska se on uusiokäytössä. Tätä materiaalia voi suosia niissä tilanteissa, joissa pakkauksella ei tarvitse olla niin suurta kantokykyä, pakkausta käytetään kuivassa ympäristössä tai määräävä ominaisuus on pakkauksen hinta.

Yleisesti voi sanoa, että kummankin tyypin paperia käytetään yleisesti, mutta kulloisetkin käyttötavat voivat erota markkinoiden vaatimusten ja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Tärkeää on valita paperilaji pakkaustarpeiden, tuotteiden ominaisuuksien ja ympäristövaikutusten mukaan ja ajatella ekologista kestävyyttä.

Materiaalien valinta

Sopivimman materiaalin valitsemiseksi pakkausta varten sen käyttötarkoituksesta ja hinta-laatusuhteesta lähtien tulee huomiota kiinnittää seuraaviin mekaanisiin lujuusominaisuuksiin:

Edge Crush Test (ECT)

Reunanlitistyslujuustesti tehdään näytekappaletta päistä puristamalla mitaten rikkoutumiseen kuluva voima. Mitataan kN/m, ja tämä arvo korreloi pakkauksen pinoamislujuuden kanssa.

Flat Crush Test (FCT)

Litistyslujuus, testi tehdään painaen vaakasuunnasta. Mitataan kPa.

Mullen Test (BST)

Mullen-testi osoittaa, miten hyvin materiaali pystyy kestämään pistoa ja iskuja. Tämän testin tulokset voidaan ottaa huomioon esimerkiksi lajittelu- ja jakelukeskuksille tarkoitetuissa pakkauksissa. Mitataan kPa.

Huomiota tulisi kiinnittää myös aaltopahvin paksuuteen (mm) ja kosteudenimevyyteen.